Kouluasiaa.fi on Emma & Elias -avustusohjelman tuottama tietopankki peruskouluille, esikouluille, oppilashuollolle ja vanhemmille.

Varhaisissa vuorovaikutussuhteissa traumatisoituneen lapsen tukeminen koulussa

Vauvan ja tämän ensisijaisen hoitajan välistä suhdetta kutsutaan kiintymyssuhteeksi. Kiintymyssuhde on tunnesäätelysuhde, jossa aikuisen tehtävänä on vastata lapsen tarpeisiin ja pitää tämän tunnetila hallittavalla tasolla. Lapsi kasvaa ja kehittyy suhteessa toisiin ihmisiin. Kun kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi, lapsi on joustava ja kestää voimakkaitakin tunteita.

Kiintymyssuhde voi kuitenkin muodostua turvattomaksi, jos vauvan hoitaminen on syystä tai toisesta ollut puutteellista tai vuorovaikutukseen liittynyt pelottavia piirteitä. Jos lapsen säätelykyky ylittyy jatkuvasti eikä aikuisen apua ole tarjolla, lapsi traumatisoituu. Kiintymyssuhteen laatu toimii pohjana lapsen suhtautumiselle itseensä, toisiin ihmisiin ja vuorovaikutussuhteisiin niin koulumaailmassa kuin myöhemmin elämässäkin.

Traumatisoituneen lapsen kehityksen erityispiirteet

Turvattomasti kiintyneillä, traumatisoituneilla lapsilla voi esiintyä pulmia kehityksen eri osa-alueilla. Traumaattiset lapsuudenkokemukset voivat horjuttaa myös turvallisesti kiintyneen lapsen kiintymyssuhdetta ja näin vaikuttaa negatiivisesti kehitykseen. Tyypillisintä on traumatisoitumisen vaikutusten näkeminen tunne-elämän ja vuorovaikutuksen puolella; traumatisoituneen lapsen kyky käsitellä tunteita ja sosiaalisia tilanteita voi olla huomattavasti ikäistään nuoremman lapsen tasolla, ja lapsi voi pienemmän lapsen tavoin tarvita aikuisten kannatteluapua käsitelläkseen itselleen vaikeita tilanteita. Varhaisen vuorovaikutuksen puutteellisuuden vuoksi lapsen kielenkehityksessä saattaa olla ikätasoon nähden viivettä.

Traumatisoituneen lapsen tukeminen koulussa

Lähtökohtana traumatisoituneen lapsen tukemisessa on aina oltava oppimisympäristön muokkaaminen lapselle sopivaksi, ei lapsen sovittaminen oppimisympäristöönsä. Varhaiset traumakokemukset varastoituvat kehollisesti ja voivat aktivoitua koulussa aivan tavallisilta näyttävissä tilanteissa. Tällöin lapsen käyttäytyminen voi aikuisen silmin näyttää oudolta tai ylireagoimiselta. Aikuisen on tärkeää tiedostaa käyttäytymisen takaa löytyvät syyt, jotta lapseen osaa suhtautua empaattisesti silloinkin, kun lapsen käytös on hankalaa. Lapsen hankala käytös on hyvä ottaa vastaan lempeästi mutta jämäkästi, sillä rankaisevat käytännöt vain lisäävät entisestään traumatisoituneen lapsen häpeäntunteita.

Traumatisoitunut lapsi haluaa olla tavallinen lapsi, ja hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään. Jokaisella lapsella on vahvuuksia ja voimavaroja, joiden huomaaminen ja esiin tuominen koulussa on erittäin tärkeää. Koulun aikuisten on panostettava luottamuksen rakentamiseen itsensä ja traumatisoituneen lapsen välille.

Varhaisissa vuorovaikutussuhteissaan traumatisoituneen lapsen voi olla vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin ja pyytää aikuisilta apua. Koulun aikuisten onkin tärkeää lempeästi kannustaa lasta pyytämään apua sitä tarvitessaan ja huomioida lapsen onnistumiset. Lapselle on hyvä tehdä selväksi, että koulun aikuisille voi halutessaan puhua asioitaan luottamuksellisesti. Lapselle voi koulun aikuisista olla tarpeen erikseen valita tai luonnostaan valikoitua luottoaikuinen, joka on hänen tukenaan koulun arjessa.

Koulupäivien selkeä ja samana pysyvä rakenne luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta lapsen arkeen. Päiväohjelman muutoksia on hyvä ennakoida hyvissä ajoin, jotta niitä ehditään lapsen kanssa etukäteen käydä läpi. Vapaammissa tilanteissa, kuten välitunnilla ja ruokailuissa, traumatisoitunut lapsi saattaa tarvita aikuisten tukea.

Kun koulun aikuiset tietävät, minkälaiset tilanteet lapselle aiheuttava stressiä, osataan niihin valmistautua etukäteen ja auttaa lasta sietämään vaikealta tuntuvia tilanteita.

LINKKEJÄ:
Sisukas-hanke 

Traumatisoitunut lapsi varhaiskasvatuksessa