Kouluasiaa.fi on Emma & Elias -avustusohjelman tuottama tietopankki peruskouluille, esikouluille, oppilashuollolle ja vanhemmille.

Oikea aika puuttua kiusaamiseen on ennen kuin se alkaa

Koulukiusaaminen on asia, jota lähes jokainen on ainakin nähnyt. Useat ovat siihen tavalla tai toisella osallisia, kiusaajina, kiusattavina tai ainakin yleisönä. Kiusaaminen on pohjimmiltaan ryhmäilmiö. Vaikka koulukiusaaminen on nykyisin paljon julkisuudessa esillä, ei voida varmasti sanoa sen lisääntyneen sukupolvesta toiseen. Vanhemmilla sukupolvilla on paljon kokemusta myös siitä, että opettajat kiusaavat. Tältä osin tilanne on ainakin huomattavasti parantunut.

Kiusaamista on vaikea havaita ja siihen on vaikea puuttua. Erityisesti tämä korostuu yläkoulussa, missä ei ole enää luokanopettajia. Opettaja ei aina huomaa kiusaamista. Kiusattu oppilas ei itse välttämättä halua kertoa aikuiselle, että häntä kiusataan. Kiusatuksi joutuminen saatetaan kokea häpeänä, asian käsittely pelottaa tai sitten pelätään, että aikuiselle kertomisesta ei ole apua, vaan kiusaaminen päinvastoin pahenee entisestään. Vain noin puolet kiusatuista nuorista kertoo jollekulle kiusaamisesta.

Epäsuorasta kiusaamisesta kerrotaan opettajalle harvemmin kuin suorasta ja avoimesta. Kiusaamisesta kerrotaan todennäköisemmin kotona kuin koulussa. Mitä nuorempia koululaiset ovat, ja mitä useammin heitä kiusataan, sitä todennäköisemmin he kertovat kiusaamisesta. Yksi syy, miksi nuoret eivät kerro kiusaamisesta on se, etteivät he usko kenenkään puuttuvan asiaan. Vain noin puolet kaikista oppilaista uskoo, että opettaja puuttuu kiusaamiseen. Voi myös käydä niin, että oppilaat eivät itse pidä kiusaamisena sellaista, mikä näyttäytyy kiusaamisena muille.

Miten kiusaamisen voi havaita

Vaikka oppilaat eivät useinkaan kerro kiusaamisesta luokassa, opettaja voi pyrkiä ottamaan selvää luokan tilanteesta seuraamalla erityisen tarkasti, mitä oppilaiden välillä tapahtuu välitunneilla, koulun käytävillä tai oppituntien alussa ja niiden aikana. Jätetäänkö joku oppilas jatkuvasti valitsematta ryhmiin? Nauretaanko jonkun vastauksille toistuvasti? Viettääkö joku oppilas välituntinsa aina tai lähes aina yksin? Kiusaaminen ei ole välttämättä äänekästä tai muuten huomiota herättävää.

Lähtökohta kiusaamisen vähentämiselle on kiusaamisongelman rehellinen tiedostaminen ja sen myöntäminen, että myös meidän koulussamme on kiusaamista. Niin kauan kun asiaa vähätellään tai sitä ei ollenkaan pidetä koulun ongelmana, ei kiusaamisen vastainen työ voi kunnolla lähteä käyntiin. Kiusaamisen vastaisessa työssä tavoitteena on vaikuttaa kaikkiin oppilaisiin niin, että he hiljaisen hyväksymisen ja kiusaajan kannustamisen sijaan asettuisivat tukemaan kiusattua ja osoittaisivat, etteivät hyväksy kiusaamista. Oppilaiden näkökulmasta keskeistä on lisätä ymmärrystä toisen tilannetta kohtaan – omasta mielestä ”hyvä läppä” voi toisesta tuntua loukkaavalta ja nöyryyttävältä.

Oikea kohta puuttua kiusaamiseen on kuitenkin ennalta ehkäisy. Yhteisöllisen koulun luomisessa tukena ovat mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tukioppilastoiminta ja kummioppilastoiminta.